Nallekahvila a.k.a Bear Park Cafe

Kulmakunnan paras porkkanakakku ja cappucino kyljessään söpikset nallekeksit.

Tämänkertainen postaus on siitä erilainen edellisistä, että paikka ei ollut mulle mitenkään uusi tuttavuus. Päinvastoin, ekan kerran kävin Karhupuiston pelastusaseman puoleisella kulmalla sijaitsevassa Bear Park Cafe – kulmakahviossa yli viisi vuotta sitten, ja se taisi olla ihan ensimmäinen kalliolainen kahvila missä olen käynyt.

Sen jälkeen käynneissä olikin vuosia välissä, mutta parina viime vuotena paikka on taas löytynyt, ja valikoituu suht usein kahvitteluun.

Symppiksen kahvilan sisustus on muutenkin
runsas, mutta sehän ei tietty estä laittamasta
joulukoristeitakin joka paikkaan :)

Karhupuiston ympäristöön on tupsahdellut kahvilaa toisensa perään, joihin kaikkiin en ole edes tutustunut (tämähän vääryys pitää tietty korjata), mutta se minkä takia "nallekahvila" valikoituu usein, on sen lämmin fiilis. Paikka on pienehkö, taustalla soi tunnelmallinen musiikki, ja nyt varsinkin pimeään aikaan hieman huuruisista ikkunoista on kiva seurailla ohi kulkevien ihmisten (ja koirien) menoa.

Kahvit kulmakahviossa on perushyviä, mutta kylmyyttä ja koleutta kannattaa karkottaa etenkin kaakaoilla, mitä saa kymmenenä eri versiona, esim. mintulla, kermavaahdolla, mintulla JA kermavaahdolla, makusiirapeilla...

Suolasista herkuista on pakko mainita quichét, makeista taas porkkanakakku. Jos sitä on saatavilla, ota sitä!

Tämän kahvilan erottaa ympärillä olevista myös se, kuten kuvassakin näkyvä rekvisiitta vihjaa, että Bear Park Cafe liputtaa sateenkaaren väreissä. Se ei tietenkään jätä asiakaskunnasta pois kuin ahdasmielisimmät, keitä nyt ei Kalliosta niin paljon muutenkaan taida muutenkaan löytyä :D Ikähaitarikin paikassa on tuntunut olevan siinä nollan ja yhdeksänkymmenen välillä. Kahvila ei käännytä oveltaan myöskään koiria, vaan haukut makoilevat iloisesti lattialla omistajiensa nauttiessa sumpistaan. Tosin kaikkein isointa ja energisintä karvaturria en ehkä itse mukaan ottaisi, ihan tilan rajoitteista johtuen.

Plussaa tälle kahvilalle täytyy antaa myös viikonlopun aukioloajoista, sunnuntaisinkin aamukasista iltakuuteen! 

Kesäisin sama pitäjä muuten pyörittää Karhupuiston lippakiskaa, josta Helsinki oli luopumassa, mutta kaupunkilaisten aktiivisuus ilmeisesti perui aikeet, jes!

Pieni kahvila Vaasankadulla ja ravintolapäivä

Cappucino ála Cafe Pegueño

Viime lauantaina tuli vähän vahingossa käytyä useammassakin paikassa.
Lähdettiin alunperin aamupäivällä Karhupuiston suuntaan aamiaiselle, mutta tajuttiinkin matkalla että hei, nythän on ravintolapäivä!

Vaasiksen uudehkolla kahvilalla on
rauhallisempi lemmikki

Suunnitelmaan siis muutos, ideana käydä vain kahvilla/kaakaolla kahvilassa, ja hakea ruoka jostain
pop-up ravintolasta puistosta. Lämpöisen kaakaon jälkeen ulkoilma tuntui entistä kylmemmältä, ja vaikka Karhupuiston pop-up tarjonta oli kattava, ei jotenkin osattu valita siitä runsaudesta. Käveltiin sitten ympäriinsä, ja lopulta suunnattiin Vaasankadulle.

Jossain syksyn aikana Vaasankadun ja Harjukadun kulmaan on ilmestynyt pieni kahvila, Cafe Pegueño, joka suorastaan kutsui sisään lämmittelemään. Kahvilassa on muutama asiakaspaikka, ja sen yhteydessä toimii kauneushoitola ja kampaamo. Sisustus kahvilassa oli symppis, eikä cappucinossa ollut mitään moitittavaa. Kahvin kaverina jenkkityyppinen brownie, ja yhdistelmä oli oikein nam!

Pegueñon jälkeen haluttiin sitten kuitenkin ruokaa, ja mikäs sen parempaa kuin fish & chips, jota tarjoili Social Kitchen, toimeentulotuella tai kuntoutustuella elävien nuorten ylläpitämä pop up -rafla.

Se sijaitsi Hesarin Ruplan edessä, ja kun saatiin kuhat ja ranut eteen, siirryttiin mielellään sisälle syömään. En ollutkaan käynyt Ruplassa(kaan) ennen, joten tulipa tuo kahvilan, gallerian ja vintagevaatepuodin yhdistelmäkin katsastettua.

Oli tosiaan eka kerta kun tuli haettua mitään ravintolapäivän ruokaa, mikä on jo melkein hävettävää ottaen huomioon miten ihania herkkuja myydään monta kertaa vuodessa ihan kodin lähellä. No, parempi myöhään kun... tai jotain :D 

Huono Kalliolainen syö TAAS japanilaista

En syö japanilaista ruokaa yleensä mitenkään kovin usein, vaikka ekan postaukseni Bodossa kävin peräti kahdesti viikon sisällä, ja nyt heti perään eksyin jälleen syömään japanilaista. Tällä kertaa paikkana Vallilan puolelta löytyvä Mashiro.

Pieni ja viihtyisä Mashiro sijaitsee Mäkelänkadulla, puu-Vallilan vieressä lähellä Sturenkadun risteystä. Ymmärtääkseni ravintola ei ota pöytävarauksia lounasaikaan, mutta jos mieli tekee japanilaista muulloin, pöydän varaaminen kannattaa, sillä ruokailijoita ei mahdu kuin 16 kerrallaan.

Meillä oli varaukset kunnossa, joten eikun marraskuisen illan pimeydestä ja koleudesta lämpimään raflaan istumaan!

Ja lämmin muuten olikin, oltiin vielä kiirehditty että ei myöhästytä, ja avokeittiö + pieni tila -yhdistelmä nostatti lämpötilan reilusti kahdenkympin lämpimämmälle puolelle.

Ruokalistalta löytyi kymmenisen annosta, joista noin puolet sisälsi lohta jossain muodossa. Mulla nälkää vastaan lähti taistelemaan lohi-aburidon, toisin sanoen liekitettyä lohta ja riisiä.

Mashiron spesialiteetti on donburit, eli kulhossa oleva riisikeko, joka on päällystetty täytteillä.

Oman annokseni kohdalla täytyy sanoa, että varsin nätti keko olikin! En meinannut millään raaskia rikkoa kaunista annosta, ja syömiseni olikin kuulemma huvittavan näköistä kun aloin varovaisesti napsia ruokaa yhdestä kohdasta.

Annos oli myös melkoisen täyttävä, riisiä oli aika paljon, mutta toisaalta mun mielestä melko sopivassa suhteessa lohen määrään.

Ruokaseuralaiseni otti ramenkeiton kanalla, ja listasi annoksen plussiksi erityisen hyvän liemen ja norin.

Kokonaisuutena paikka oli oikein jees, mutta nyt tuntuu että pursuaa japanilaiset safkat ja riisit jo korvista, kävin nimittäin tuossa yksi päivä sushillakin.

Seuraava postaus jostain ihan muusta, I promise!

Kallion oma japanilainen

Tästä lähtee blogin historian ensimmäinen varsinainen bloggaus. Ensimmäisessähän selitin mistä tässä hommassa on kyse, sen voi lukea tästä.
Huomasin sattumalta ohikulkiessa, että Kolmannen linjan ja Alppikadun kulmassa sijainnut thaimaalainen Boatip oli häippäissyt, ja tilalle oli juuri ilmestynyt japanilaiseksi nuudeliravintolaksi itseään mainostava Bodo. Japanilainen keittiö on Suomessa vahvasti painottunut sushiin, joten olin ilahtunut vaihtelusta. Eikun testaamaan!

Vasemmalla Vegetable Miso -keitto, ja oikealla Kana Teriyaki.

Bodosta saa niitä mainostettuja nuudelikeittoja, mutta myös muita japanilaisia suosikkiruokia, kuten
yakitoria (grillattu kanavarras), tempuraa (kuorrutettuja ja friteerattuja jättikatkaravun pyrstöjä, paprikaa ja munakoisoa), kana teriyakia ja katsudonia (paneroitua possua riisipedillä).

Ennen tämän kirjoittamista ehdin käydä mestassa syömässä jopa kaksi kertaa. Annosten hinnat pyörii kymmenen euron holleilla, joten ihan kauheasti ei täällä herkuttelu kevennä lompakkoa. Ekalla kerralla vetäisin huiviin katsudonin, ja toisella teriyaki kanan, kumpikin tarjoiltiin riisipedillä ihanasta isosta kulhosta.

Japanissa on tapana syödä Katsudonia ennen tärkeää testiä tai pääsykoetta tuottamaan hyvää onnea tjsp. Mulla ei mitään erityistä voitokkuuden tarvetta ollut, mutta ainakin tuli hyvä mieli, ja nälkä sillä kyllä lähti! Mainitsinkohan jo, että annokset on aika reilun kokoisia?

Entäs se kana teriyaki sitten? Sekään ei pettänyt, vaan oli aikalailla sitä mitä siltä osasin odottaakin. Plussana kaikissa annoksissa on niiden ulkonäkö, vaikkakaan nämä mun räpsyt ei oikein tee niille oikeutta. Bodosta saa kaikki annokset myös mukaan, jolloin purkitettu ruoka ei oikein hehku samaa estetiikkaa, mutta makuunhan se ei tietysti vaikuta :)

Nuudelikeitotkin ovat kuulemma hyviä, meikäläisen ei vaan tehnyt kumpanakaan päivänä niitä mieli.

Kaikkiaan tämä uutukainen ravintola oli oikein hyvä aloitus blogille, hyvää ruokaa, kiva sisustus ja ystävällinen palvelu. Tulee varmasti käytyä uudelleenkin!

Huono kalliolainen täällä moi!

Pitäisi varmaan aloittaa kertomalla mistä tässä on kysymys, ja mikä ihmeen huono kalliolainen?

Hommahan on seuraavanlainen: Olen 25-vuotias helsinkiläinen, asunut Kallion alueella kohta puoli vuosikymmentä ja erittäin tykästynyt kotikulmiini. On ihanaa, kun voi hetken mielijohteesta kävellä kivaan kahvilaan, baariin, ravintolaan tai pieneen putiikkiin. On todella kiva, kun alueella tapahtuu paljon kaikenlaista, kuten Ravintolapäivä, Kallio Block Party ja Kallio kukkii.

Tämä herkullinen cappucino on yhden lempikahviloistani,
Good Life Coffee:n baristan käsialaa.

Mutta - ja tässä tulee se juju - en hyödynnä näitä mahdollisuuksia niin paljon kun haluaisin. Viihdyn kotona. Viihdyn myös ulkona, mutta en ole koskaan vieraillut yhdessäkään pop-up ravintolassa, en ole edes ohimennen käynyt Block Partyilla, ja kun menen kahville tai syömään, valitsen harmillisen usein samat hyväksitodetut paikat.

Toimin näin, vaikka lähiympäristössä olisi vaikka kuinka paljon kaikkea mukavaa ja uutta. Olenkin joskus vitsaillut puolison kanssa, että me ollaan huonoja kalliolaisia. (Thus, the name)

Eikä sillä, että jossain kaupunginosassa asuminen velvoittaisi käyttäytymään tietyllä tavalla, mutta kun se harmittaa itseä mitä kaikkea jää oman saamattomuuden takia kokematta.

Siksi perustin tämän blogin –motivoimaan itseäni kokeilemaan uusia paikkoja, ja oikeasti löytämään mitä kaikkea Kalliolla ja sen lähialueilla on tarjota. Samalla blogista on ehkä apua satunnaiselle lukijalle joka etsii uusia paikkoja mitä kokeilla.

Aion esitellä blogissani käyttämiäni eri palveluita Kalliosta ja sen lähialueilta, sekä satunnaisesti omana sarjanaan myös muualta. Nämä palvelut ovat todennäköisesti suurimmilta osin kahviloita, ravintoloita, baareja ja putiikkeja, mutta en rajaa muita mielenkiintoisia asioita pois, katsotaan mitä käy!

En tosiaankaan ole ruokakriitikko, enkä mikään kahvin asiantuntija, eikä tarkoitukseni olekaan arvostella paikkoja missä käyn, vaan esitellä paikka oman kokemukseni pohjalta, positiivisella fiiliksellä ja kieli poskella. Ei turhaa tosikkoilua!

Teen blogia täysin harrastuspohjalta, oman jaksamisen mukaan, joten pävitystiheys on varmaan aika... satunnainen. :D

Näillä sanoilla, tervetuloa mukaan Kallion alueen "löytöretkelle"!

ps. Vinkkejä tutkittavista paikoista otetaan vastaan!