Joku näistä teistä vie... Pizzalle, rauhaan ja rakkauteen

Kuka sanoo, että pizzassa pitäisi muka aina olla tomaattikastiketta?

Tulipa käytyä Uudenmaankadulle jokunen aika sitten avatussa Piece 'n' Love:ssa, joten postaussarja

Kallion ulkopuolisista mestoista saa jatkoa.

Paikan löytää tästä logosta.

Lisäpisteitä nörttimäisyydestä.

Piece 'n' Love on pizzeria, jolla ei ole mitään tekemistä italialaisen pizzan kanssa.
Eikä sen puoleen amerikkalaisenkaan. Se on myös ns. parempi pizzapaikka, joten hinnat kieppuvat 15-17€ suunnalla.

Ravintola ei ota pöytävarauksia kuin yli 10 hengen seurueille, mutta kuuden aikaan keskiviikkoiltana tämä ei ollut mikään ongelma. Kello seitsemää lähennyttäessä sen sijaan vapaata pöytää olisi saanut hieman etsiskellä.

Tila on viihtyisä, hieman hämärässä salissa valoa tuovat pöydillä palavat kynttilät, ja seiniä koristavat mm. Star Trek ja Star Wars aiheiset taulut. Ruoat ja juomat tilataan tiskiltä, lista löytyy seinältä.

Listasta puheenollen, se ei ole hirmuisen pitkä, kahdeksan pizzaa. Perinteisempien kinkun ja salamin lisäksi päällysteiksi saa myös eksoottisemmin etanaa tai ankkaa, myös vege, että vegaaninen versio löytyy.

Kovin perinteisiä eivät pizzat paikassa ole muutenkaan, suurin ero Piece 'n' Loven ja peruspizzerian välillä on se, että täällä ei käytetä tomaattikastiketta lainkaan. Sen sijaan pohjaa kosteuttaa valkoinen kastike, joka itseasiassa toimii tässä käytössä erittäin hyvin.

Muutenkin salamipizzani oli herkullinen, juustona toimi mozzarella (kuten useimmissa listan annoksissa), jonka lisäksi päällä oli tuoreita kirsikkatomaatteja ja basilikavinaigretteä.

Neljän seurueessamme testiin pääsivät myös vegetarian, etana ja ankka, jotka kaikki saivat syöjiltään hyvät pisteet, joskin vegeversion syöjä valitteli nälkäänsä vain pari tuntia myöhemmin.

Pizzapohja oli sopivan rapsakka, eli suutuntuma oli hyvä, mutta sama piirre myös haittasi hieman ruokailun nopeutta, yrittäessämme sormet kipeänä saada pizzoja palasiksi pelkillä haarukoilla ja veitsillä. Pizzahan ehtii jo jäähtyä siinä ajassa, varsinkin kun se ei mitenkään erityisen kuumaa ollut pöytään tullessaankaan. Seuraavalla kerralla tiedän toimia fiksummin, ja haen suoraan tiskiltä siellä saatavilla olevan pizzaslicerin, ja syön palat ronskisti käsin ilman turhia hienosteluja. ;)

Paikkahan on muuten restaurant & bar, eli juomapuolikin on kohtuullisen kunnossa. Olutta, siideriä ja viiniä löytyy, mutta myös drinkkejä, ja viihtyisyytensä ansiosta voisin kuvitella muutaman tunnin vierähtävän helposti hyvän seuran, pizzan ja lasillisen tai kahden parissa.

Lopputuloksena voisi sanoa, että on välillä ihan hyvä hypätä Kalliosta Kolmoseen ja ajella Rööperiin.

Pieni patonkipuoti

Täyspitkä kalkkunapatonki ja puolikas vietnamilainen pulled pork, valmiina syötäviksi.

Tammikuussa huomasin Kirstinkadun Alppiharjun puolella, siis se kadunpätkä hesarin ja Sturenkadun välissä, tyhjän liiketilan oveen ilmestyneen lapun: "Tähän avataan patonkikauppa 1.2."

Suurella mielenkiinnolla odotin minkälainen puoti tilaan aukeaa, ja tuloshan oli La Baguette Coffee Shop, josta saa – no, patonkeja, täytettynä. Lisäksi paikka tarjoilee smoothieita ja kahvia. Patonkipuoti palvelee lähinnä aamiais- ja lounasasiakkaita, sillä se on auki arkisin klo 8-15, ja nyt onnekseni myös kevät- ja kesälauantaisin klo 10–15.

Valikoima vaihtelee hieman päivittäin, ja erikoisuutena on vietnamilaisia liha-ja kasvispatonkeja, sekä vietnamilaisia rullia. Listalta näytti löytyvät myös vietnamilainen kahvi. Miten se sitten eroaa perus juhlamokasta, en tiedä, kokeiluun menee joku toinen kerta. :D

Tila on pieni mutta viihtyisä, lounastajat voivat ottaa patonkinsa mukaan, tai istua paikan päällä
ikkunan edessä olevan baaripöydän ääressä. Vaihtoehtoisesti Wolt-tilauskin ilmeisesti onnistuu. Meillä patongit toimittivat kevätsiivouksen taukopurtavaa, joten kiikutimme ne suosiolla kotiin.

Ja minkälaisia patonkeja La Baguettesta sitten saa? Tilaamani vietnamilainen pulled pork ainakin oli oikein onnistunut. Hunaja toi makumaailmaan makeutta, mutta chili tasapainotti sitä sopivasti, olematta kuitenkaan varsinaisesti tulinen. Vietnamilaisiin ruokiin kuuluu usein yrttinä korianteri, joka ei meikäläistä mitenkään haittaa, mutta joka jakaa vahvasti mielipiteitä puolesta ja vastaan. Ystävällinen yrittäjä jättää yrtin toki poiskin, jos se on mielestäsi enemmän saippuan kuin herkun makuista, mutta asiasta kannattaa muistaa mainita k.o. ruokien kohdalla, myös tämän patongin.

Puolikas, eli 15 senttinen patonki kustansi 3,90 euroa, kokonainen 30 senttinen vähentää tilin katetta 5 euron ja 70 sentin verran, eli hyvinkin kohtuullisista hinnoista puhutaan.

Puolikkaassakin oli tarpeeksi sopivaksi huikopalaksi tälläiselle hentoiselle allekirjoittaneelle, poikaystäväni sen sijaan valitsi suosiolla kokonaisen.

Ja miten La Baguette sitten vertautuu ylikansalliseen Subwayhin?
Oikeastaan niitä on vaikea verrata, Subway on enempi pikaruokaa, kun La Baguettesta saa rehellisiä patonkeja, hyvillä raaka-aineilla, ja lähileipomon leivillä.

Koska kannatan mielelläni pienyrittäjiä ja paikallisuutta, jos pitäisi valita kummasta lounaani haen, voitto menisi Kirstinkadun uutukaiselle.