Aamiainen kahvihuoneessa

Alppilan uusi kahvilatulokas löytyy Aleksis Kiven kadulta, Meiran kahvipaahtimoa vastapäätä.

Kallioon ja sen läheisyyteen on viime vuosina tupsahdellut kahviloita aikamoiseen tahtiin, tuoreena tulokkaana Aleksis Kiven kadun Alppilan puolelle hiljattain auennut Kahvihuone.

Marraskuussa harvoin nähdyn auringon herättäminä päätimme eräs viikonloppuaamu testata paikan.
Kahvila on helposti löydettävissä AKK:n ja Sturenkadun kulmassa, siinä Kultaisen kulauksen naapurissa. Naapuriyritykset kuvastavat hauskasti uutta ja vanhaa Kalliota/Alppilaa – vanhan kunnan kuppila saa kylkeensä trendikkään kahvilan.

Kahvihuone on siisti ja viihtyisän oloinen paikka, vitriinistä löytyi muutamaa erilaista leipää, leivonnaista ja mm. chiansiemen-marjapuuroa.

Erikoiskahvikonekin tiskin takana näytti olevan, mutta katonrajassa isolla kirjoitetussa listassa niitä ei ollut. Sen sijaan vietnamilaista pho-keittoa on tarjolla, jota täytyy joku toinen kerta käydä koklaamassa.

Tällä kertaa aamiaiseksi päätyi jo mainittu puuro, sekä ihan tavallinen suodatinkahvi.
Ja mikäs siinä olikaan istuskellessa; puuro oli hyvää, aurinko paistoi ikkunasta ja päivän hesarikin tuli selattua.

Ja ikkuinoista puheen ollen: isot, kahteen suuntaan aukeavat näkymät tuovat pieneen tilaan avaruutta, ja paikka onkin loistava ohikulkevien ihmisten sekä liikenteen katseluun.

Kahvihuoneen nettisivut tietävät kertoa että lounasaikaan tarjolla on salaattia, vaihtuvia keittoja, sekä pho-keittoa.

Testihetkellä kahvilassa oli hiljaista, ja poikkeuksellisesti maksuna kävi vain käteinen. Paikan sijainti on kuitenkin varsin otollinen – Meiran kahvipaahtimo sijaitsee heti risteyksen toisella puolella, joten toivottavasti vaikkapa sieltä kantautuvien tuoksujen houkuttelemana yhä useampi löytäisi tämänkin uuden tulokkaan.

Chiansiemen-marjapuuro 

Kesäpäivä Teurastamolla

Teurastamo, entinen teuraslaitos 30-luvulta, avattiin kaupunkilaisille vuonna 2012, ja sittemmin siitä on kehittynyt erilaisten tapahtumien ja kaupunkikulttuurin keidas Kalasataman tukkualueelle.

Itse olen käynyt alueella edellisen kerran suunnilleen kesällä 2013, jolloin alueen palvelutarjonta ei ollut lähelläkään samaa luokkaa kuin nykyään. Sen jälkeen tuolla käynti on jäänyt vain ajatuksen tasolle pitkäksi aikaa, ainakin tähän kesään asti.

Tulipa nimittäin tuossa eräs heinäkuinen päivä piipahdettua Kalasatamassa tsekkaamassa paikan nykymeininki. Ja mukavaahan siellä oli!

Mango- ja suklaajätelöä, Jädelinon tyyliin.

Kun saavuimme paikalle, aurinko pilkisteli aluetta uhkaavasti kaartavien sadepilvien välistä, joten tilaisuutta ei sopinut hukata – pistettiin jätskiksi. Jäätelöt tietysti Jädelinosta, jossa ne tehdään itse, päivittäin on tarjolla 12 vaihtuvaa eri makua. Meikäläisen kuppiin valikoitui mango ja suklaa. Ja mikäs siinä oli kesäpäivää viettäessä, auringon paahtaessa ja artesaanijätski edessä.

Suut makiaksi saatuamme poistuimme hetkeksi alueelta, nimittäin käymään Vanhalla Talvitiellä, siinä Wotkinsia vastapäätä sijaitsevassa etnisessä kaupassa, josta kävimme hankkimassa keittiönkaappiin täydennystä mm. chilipähkinöiden ja turkkilaisen omenateen muodossa.

Sen jälkeen takaisin Teurastamon alueelle, iltapäiväauringon alkaessa jo janottaa. Janoaan voi alueella sammuttaa useassakin ravintolassa, sekä toistaiseksi yhdessä baarissa, B-Side Barissa. (Tislaamo Helsinki Distilling Companyn on tarkoitus avata baari alueelle vielä tämän kesän aikana, ellei ole jo avannut.)

B-Side Barin ja B-Smokeryn terasseja reunustivat mm. tomaatti-, chili- ja yrttiviljelmät.

Kuusi tuntia savustuneet Baby back ribsit, coleslaw ja bataattilohkot.

B-Side Barissa kuitenkin käytiin, ja sillä onkin oikein kiva hyötykasvi-istutusten reunustama terassi, johon aurinko paistoi erityisen lämpimästi. Nälän yllättäessä teimme luontaisen siirtymisen B-Smokeryyn, jossa about kaikki on on savustettua.

Muitakin ravintolavaihtoehtoja toki alueella on, tosin kello oli sen verran, että Kellohallin ja Paleman lounasaika oli jo loppunut, joten käytännössä valinta piti tehdä kiinalaisen katuruoan, burgereiden ja BBQ:n väliltä. Ei niin että valittaisin!
Meikäläisen nälän vei lopulta Baby back ribs, joita kuulemma savustetaan päivittäin, ja ne ottavat aikaa kuutisen tuntia.

Täyteen tulin, siispä kotiinpäin liikkuminen tapahtui lähinnä vaappuen.

En oikein tiedä miksi Teurastamo on jäänyt niin moneksi vuodeksi käymättä kun se on tuossa ihan vieressä kuitenkin, mutta toivottavasti seuraavaan kertaan ei tule yhtä pitkää taukoa!

Kenraali Sandels ja Viidennen Linjan paikallinen

Pitkästä aikaa uutta postausta, ollut vähän hiljaista tällä rintamalla, heh....
Syitä hiljaisuuteen on ollut lähinnä kaksi: samoissa, tutuissa paikoissa käynti, ja kaikkialla muualla kuin Kalliossa käynti. Niistäkään en jatkuvasti halua postauksia tehdä, tai blogin "Huono Kalliolainen" -nimi alkaa pitää todellakin paikkansa.

Nyt kuitenkin käväisin baarissa – Kalliossa! Tai itseasiassa useammassa, mutta yksi niistä oli meikälle uusi tuttavuus, ja ansaitsee siksi postauksensa, ja kunnian olla blogin ensimmäinen baari.

Kyseessähän on siis Viidennen Linjan 5th Street bar & Cafe, siinä Ville Valon iskän Aikuisten lelukaupan naapurissa, hieman Karhupuistosta Hämeentielle päin.

Tämä baari on pieni, pöytiä taisi olla kutakuinkin kuusi tai seitsemän, ja lauantaina alkuillasta fiilis oli vielä rauhallinen. Illan edetessä ja pöytien täyttyessä, voin kuvitella tunnelman olevan aika tiivis.

Palvelu kuppilassa oli ystävällistä ja asiantuntevaa, ja juomakseni valikoitui tiskin takana häärivän naisen suosituksesta brittiläinen Dunkertonsin luomuomenasiideri. Erilaiset brittisiiderithän ei ihan heti maailmasta lopu, ja Suomessakin on alkanut nykyään olla oikein mukavia valikoimia käytettyä omenamehua siltä suunnalta. Siksi en nytkään tilannut jotain vanhaa tuttua, varsinkin kun baarinpitäjän myyntipuhe sai tämän luomuompun kuulostamaan erityisen hyvältä.

Ja olihan se, myönnettäköön.

Seuralaiseni taisivat vedellä huiviinsa jonkinlaiset IPAt hanasta ja väittivät hyväksi, vähemmän olutta juovana ei auta kuin luottaa siihen.

Paikan omalaatuisin piirre muuten on tuunatut Sandels-lasinaluset. Ilmeisesti porukka on vain alkanut piirrellä niihin, baarissa on tuumattu että mikäs siinä, ja tuotu paikalle värikyniä hommaa helpottamaan.

Kenraali Sandels on saanut monta eri ulkomuotoa Doctor Who:sta, Darth Vaderista, KISS:istä Spice Girlsiin, jotka nyt koristavat baaria ikkunassa, seinillä ja pöydissä. Menee melkein taidenäyttelystä.

Joku näistä teistä vie... Pizzalle, rauhaan ja rakkauteen

Kuka sanoo, että pizzassa pitäisi muka aina olla tomaattikastiketta?

Tulipa käytyä Uudenmaankadulle jokunen aika sitten avatussa Piece 'n' Love:ssa, joten postaussarja

Kallion ulkopuolisista mestoista saa jatkoa.

Paikan löytää tästä logosta.

Lisäpisteitä nörttimäisyydestä.

Piece 'n' Love on pizzeria, jolla ei ole mitään tekemistä italialaisen pizzan kanssa.
Eikä sen puoleen amerikkalaisenkaan. Se on myös ns. parempi pizzapaikka, joten hinnat kieppuvat 15-17€ suunnalla.

Ravintola ei ota pöytävarauksia kuin yli 10 hengen seurueille, mutta kuuden aikaan keskiviikkoiltana tämä ei ollut mikään ongelma. Kello seitsemää lähennyttäessä sen sijaan vapaata pöytää olisi saanut hieman etsiskellä.

Tila on viihtyisä, hieman hämärässä salissa valoa tuovat pöydillä palavat kynttilät, ja seiniä koristavat mm. Star Trek ja Star Wars aiheiset taulut. Ruoat ja juomat tilataan tiskiltä, lista löytyy seinältä.

Listasta puheenollen, se ei ole hirmuisen pitkä, kahdeksan pizzaa. Perinteisempien kinkun ja salamin lisäksi päällysteiksi saa myös eksoottisemmin etanaa tai ankkaa, myös vege, että vegaaninen versio löytyy.

Kovin perinteisiä eivät pizzat paikassa ole muutenkaan, suurin ero Piece 'n' Loven ja peruspizzerian välillä on se, että täällä ei käytetä tomaattikastiketta lainkaan. Sen sijaan pohjaa kosteuttaa valkoinen kastike, joka itseasiassa toimii tässä käytössä erittäin hyvin.

Muutenkin salamipizzani oli herkullinen, juustona toimi mozzarella (kuten useimmissa listan annoksissa), jonka lisäksi päällä oli tuoreita kirsikkatomaatteja ja basilikavinaigretteä.

Neljän seurueessamme testiin pääsivät myös vegetarian, etana ja ankka, jotka kaikki saivat syöjiltään hyvät pisteet, joskin vegeversion syöjä valitteli nälkäänsä vain pari tuntia myöhemmin.

Pizzapohja oli sopivan rapsakka, eli suutuntuma oli hyvä, mutta sama piirre myös haittasi hieman ruokailun nopeutta, yrittäessämme sormet kipeänä saada pizzoja palasiksi pelkillä haarukoilla ja veitsillä. Pizzahan ehtii jo jäähtyä siinä ajassa, varsinkin kun se ei mitenkään erityisen kuumaa ollut pöytään tullessaankaan. Seuraavalla kerralla tiedän toimia fiksummin, ja haen suoraan tiskiltä siellä saatavilla olevan pizzaslicerin, ja syön palat ronskisti käsin ilman turhia hienosteluja. ;)

Paikkahan on muuten restaurant & bar, eli juomapuolikin on kohtuullisen kunnossa. Olutta, siideriä ja viiniä löytyy, mutta myös drinkkejä, ja viihtyisyytensä ansiosta voisin kuvitella muutaman tunnin vierähtävän helposti hyvän seuran, pizzan ja lasillisen tai kahden parissa.

Lopputuloksena voisi sanoa, että on välillä ihan hyvä hypätä Kalliosta Kolmoseen ja ajella Rööperiin.

Pieni patonkipuoti

Täyspitkä kalkkunapatonki ja puolikas vietnamilainen pulled pork, valmiina syötäviksi.

Tammikuussa huomasin Kirstinkadun Alppiharjun puolella, siis se kadunpätkä hesarin ja Sturenkadun välissä, tyhjän liiketilan oveen ilmestyneen lapun: "Tähän avataan patonkikauppa 1.2."

Suurella mielenkiinnolla odotin minkälainen puoti tilaan aukeaa, ja tuloshan oli La Baguette Coffee Shop, josta saa – no, patonkeja, täytettynä. Lisäksi paikka tarjoilee smoothieita ja kahvia. Patonkipuoti palvelee lähinnä aamiais- ja lounasasiakkaita, sillä se on auki arkisin klo 8-15, ja nyt onnekseni myös kevät- ja kesälauantaisin klo 10–15.

Valikoima vaihtelee hieman päivittäin, ja erikoisuutena on vietnamilaisia liha-ja kasvispatonkeja, sekä vietnamilaisia rullia. Listalta näytti löytyvät myös vietnamilainen kahvi. Miten se sitten eroaa perus juhlamokasta, en tiedä, kokeiluun menee joku toinen kerta. :D

Tila on pieni mutta viihtyisä, lounastajat voivat ottaa patonkinsa mukaan, tai istua paikan päällä
ikkunan edessä olevan baaripöydän ääressä. Vaihtoehtoisesti Wolt-tilauskin ilmeisesti onnistuu. Meillä patongit toimittivat kevätsiivouksen taukopurtavaa, joten kiikutimme ne suosiolla kotiin.

Ja minkälaisia patonkeja La Baguettesta sitten saa? Tilaamani vietnamilainen pulled pork ainakin oli oikein onnistunut. Hunaja toi makumaailmaan makeutta, mutta chili tasapainotti sitä sopivasti, olematta kuitenkaan varsinaisesti tulinen. Vietnamilaisiin ruokiin kuuluu usein yrttinä korianteri, joka ei meikäläistä mitenkään haittaa, mutta joka jakaa vahvasti mielipiteitä puolesta ja vastaan. Ystävällinen yrittäjä jättää yrtin toki poiskin, jos se on mielestäsi enemmän saippuan kuin herkun makuista, mutta asiasta kannattaa muistaa mainita k.o. ruokien kohdalla, myös tämän patongin.

Puolikas, eli 15 senttinen patonki kustansi 3,90 euroa, kokonainen 30 senttinen vähentää tilin katetta 5 euron ja 70 sentin verran, eli hyvinkin kohtuullisista hinnoista puhutaan.

Puolikkaassakin oli tarpeeksi sopivaksi huikopalaksi tälläiselle hentoiselle allekirjoittaneelle, poikaystäväni sen sijaan valitsi suosiolla kokonaisen.

Ja miten La Baguette sitten vertautuu ylikansalliseen Subwayhin?
Oikeastaan niitä on vaikea verrata, Subway on enempi pikaruokaa, kun La Baguettesta saa rehellisiä patonkeja, hyvillä raaka-aineilla, ja lähileipomon leivillä.

Koska kannatan mielelläni pienyrittäjiä ja paikallisuutta, jos pitäisi valita kummasta lounaani haen, voitto menisi Kirstinkadun uutukaiselle.

Joku näistä teistä vie... Töölön sushikeitaaseen

Scampi -lajitelmasta löytyy lohi, rapu, tonnikala, puna-ahven ja grillilohi nigirit, sekä makit scampi ja geisha. Nam!

Blogi on hyrrännyt hiljaiselolla vähän aikaa, siitä yksinkertaisesta syystä etten ole oikein käynyt missään postauksen ansaitsevassa paikassa, ainakaan missään mistä en olisi jo kirjoittanut.

Jo blogia perustaessa mulla oli ideana tehdä silloin tällöin postauksia omana "juttusarjanaan" myös Kallion alueen ulkopuolella sijaitsevista paikoista, ja blogi herää nyt uinailustaan henkiin juurikin sellaisella. Nimensä sarja lainaa epäkekseliäästi Happoradion biisistä "Pois Kalliosta", kun en parempaakaan keksinyt, rehellisesti sanottuna.  :D

Vuorossa siis Tokyo 55, Töölön lahja Helsingin sushiskenelle.

Ravintola sijaitsee osoitteessa Runeberginkatu 55, joten sinne pääsee näppärästi vaikka kasiratikalla Kalliosta. Ja kannattaa mennä, ainakin jos sushi yhtään nappaa.

Olen aiemmin käynyt Tokyo55:ssa vain lounasaikaan (klo 11–14), jolloin 15 euron hintaan saa näppeihinsä sushibuffetin antimet, all you can eat! Lounastajia on aina riittänyt kiitettävästi, mistä syystä runsaan sushipöydän antimet myös hupenevat nopeasti. Ei kuitenkaan huolta, keittiössä aherretaan koko ajan, ja hetkessä pöytä on taas täynnä herkkuja. Tuoretta, ja niiiiin hyväää!!

Tällä kertaa käynti sijoittui kuitenkin viikonloppuiltaan, joten tuli testattua ruokalistalta löytyviä herkkuja. Tilasimme kaverin kanssa Scampi -sushilajitelman, jonka 26 palaa oli sopivasti kahdelle, ainakin tällä kertaa. Hetken tosin pohdimme lisätilausta kuolatessamme viereisiin pöytiin.

Nami ja Sasuke, eli drinkkejä
Izakayan tapaan.

Tokyo55 on hyvin mahdollisesti Helsingin paras sushipaikka. Sen näkee myös kävijämäärissä, joten lounasajan ulkopuolella pöytävarauksella kannattaa varmistaa että näitä herkkuja mahtuu maistelemaan.

Sushien jälkeen piipahdimme viisvitosen naapuriin syyskuussa avatussa Izakayassa, joka on japanilainen seurusteluravintola. Listalla on cocktaileja japanilaisella twistillä, sekä hieman tapastyyppisiä jaettavia ruoka-annoksia, joita on tarkoitus tilailla lisää pitkin iltaa.

Koska olimme juuri syöneet, valkkasimme listalta pelkät cocktailit. Izakayan drinksut on nimetty animehahmojen mukaan, ja listalta löytyy mm. Sparkling Sanji, Itachi Ginger Martini, ja Tokyo Ghoul Gt.

Me tilasimme Namin (Mansikka, vodka, umeshu, lime) ja Sasuke Green Tea Mojiton (Matcha, bacardi, lime, minttu).

En tiedä, pitäiskö drinkkien jotenkin kuvastaa nimiensä esikuvia, mutta hyviä ne ainakin on! Tosin on niillä hintaakin se 11€ per kipale.